Ruusukaaleja ja kesäkeittoa

Pitkästä aikaa kasvatin tänä kesänä ruusukaalin taimia. Olen perin kyllästynyt kaalikasvatukseen, sillä kirpat syövät lehdet aina heti alkukesästä, vaan nytpä minulla olikin suunnitelma: Lidlissä oli keväällä myynnissä kaaripakkaus, josta sain näppärän tuen peiteharsolle. Vihdoin onnistuin! Kun elokuussa napsin vielä latvat pois kaaleistani, niin johan alkoi tulla pieniä ”ruusuja”, joita niin hartaasti odotin. Viime viikolla keräsin satoa ensi kertaa.

Voi miten herkulliselta juuri poimittu pikkukaali keitossa maistuu! Ei kaupan pakkauksissa koskaan ole sellaista makua. Ostokaalit ovat suorastaan kitkeriä niihin verrattuna! Ja juhlan kunniaksi piti tietenkin tehdä ihanaa, vanhanaikaista kesäkeittoa. Sellaista, jota äitinikin ennen teki. Sellaista, joka seuraavana päivänä, lämmitettynä, on  vieläkin herkullisempaa. Siis perunoita, porkkanoita, herneitä, kukkakaalia ja nyt tietenkin myös ruusukaalia. Keitetään suolatussa vedessä kypsiksi, lisätään purkki ruokakermaa ja ehdottomasti hiukan sokeria. Ja nokare voita…Tästä keitosta ei  löydy mitään mauste-eksotiikkaa tai ulkomaisia aineksia, mutta sitäkin enemmän oman kasvimaan luomusatoa – lähiruokaa parhaimmillaan!

P.S. Tässä mietiskelin, että ennen vanhaan, 40 vuotta sitten,  jos minun olisi pitänyt tehdä ruokaa jollekulle kasvissyöjälle, lista olisi ollut aika lyhyt. Olisikohan siinä muuta ollutkaan kuin  kesäkeitto ja pinaattiletut? Toista se on nyt…onneksi. Vaan onhan ne ajatkin muuttuneet…