Kirjoitin jo aiemmin selektiivilasien yhteydessä helppohoitoisesta huonekasvista, tuonenkielosta. Kukkakirjan mukaan se on vähimpään valoon tyytyvä, hitaasti kasvava viherkasvi. Hankin kukkakaupasta jokunen vuosi sitten alut myös molemmille lapsille, mutta hiukkasen on ollut vaikeuksia…Kevättalvella tyttären luona käydessämme nappasinkin akkunalta mukaan viimeisiään vetelevän tuonenkielon. Se lillui altakasteluruukussaan multavellissä (!) ja ainoa lehtikin oli jo puoliksi ruskettunut. Kotona kaadoin vedet ja mullat pois, vaihdoin uuden hapantuneen tilalle ja siirsin juurakon toipumaan varjoisalle akkunalle. Leikkasin ruskettuneen lehdenpuolikkaan pois ja sitten ruukku saikin olla ihan rauhassa. Vettä vain harvakseltaan, vasta silloin, kun multa oli kuivahtanut. Tässä hoitovaiheessa uusia lehtiä tuli jo kaksi. Kesällä siirsin oman aspidistrani hoidokin kera kesäkeittiön nurkkaan lomalle. Mitäkö tapahtui?
No, tuli todistettua se, että tämä kasvi viihtyy paremmin ahtaassa ruukussa. Omani teki lomallaan vain yhden uuden lehden, koska ruukku on isompi, mutta toipilas! Se puski elämänsä innossa pienessä ruukussaan seitsemän uutta lehteä, uskomatonta! Jokohan se alkaa olla niin terve, että pääsee pois ”sairaalasta”. Sitten vien sen takaisin kotiinsa, hoito-ohjeiden kera – muistona seuraa vielä se alkuperäinen, elossa ollut lehdenpuolikaskin! Ja kyllä meidän taiteilijasielulle vielä viherpeukalo kehittyy, alkuinnostus on kuitenkin ollut kiitettävä…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 