Syystöitä

Tänään nostettiin perunaa. Ei valitettavasti kaikkea, kun ikivanha kone ikivanhan Porchen perässä oli eri mieltä kuin isäntäväki. No, sattuuhan sitä, nyt meillä vallitsee kuitenkin taas yksimielisyys.  Mutta sade tuli väliin ja se vihonviimeinen perunapenkki saa nyt odottaa, varmaankin monta päivää. Harmi! Lajikkeina olivat Suvi ja Nicola sekä Velox, lisäksi kesälajikkeet Siikli ja Tammiston aikainen. Niin ja vanha Mantelikin on vielä elossa pikku penkissään kasvimaan reunassa. Se on säilytettävä, kuten Tammistokin! Eipä onnistuttu tänä vuonna sekoittamaan lajeja keskenään….

Jäi siis aikaa tehdä jotakin muuta. Nostin purjot! Hyvin olivat kasvaneet, nehän oli koulittu kokeilumielessä näihin uusiin kasvatuslaatikoihin. Ei sitä uskoisi, miten iloiseksi joka syksy tulen, kun ensin leikkaan multaisista kasveista juuret sekä pitkät latvat kompostiin ja sitten pääsen kuorimaan pari ulommaista lehteä: Ihana, valkoinen, puhdas purjo! Aah! Keittiössä viipaloin aarteet suoraan pakasterasioihin ja siinäpä sitten on talveksi valmiina keitto- tai piirakka-aineksia. Varmuuden vuoksi olen tussilla merkinnyt tukevien säilytysrasioiden kansiin ja pohjiin sanan ”PURJO”, tuoksu kun saattaa pinttyä niihin. Vuodesta toiseen samat rasiat…

Ja näitäkin tuli taas ostettua. Meillä eivät tulppaanit kuki kuin kerran, jos aina sitäkään. Narsissit kylläkin, nehän vain leviävät ja kaunistuvat, mutta tulppaanit…murheenkryynit…silti rakkaat ja juuri siksi rakkaat…

Advertisement
Kategoria(t): Kasvimaa, Piha ja puutarha Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s