Mummolan seinän vierustalla kasvaa epämääräinen alue suopayrttiä. Se on kerrannaiskukkainen, vaalean punertava ja elellyt siinä jo monen monta vuosikymmentä. Koska kukkavarret ovat raskaat, se kaatuu helposti, varsinkin sateella, enkä ole oikein osannut sitä arvostaa. Tänä kesänä vasta huomasin, kuinka ihana tuoksu siinä on iltaisin ja luin, että se on todella vanha maatiaiskasvi. Arvostus nousi huimasti!
Kävin nopsaan kaivelemassa sitä omaan pihapiirinkin, jossa minulla jo kasvaa toisenlaista suopayrttiä (sen kukat eivät ole niin kerrottuja). Ja aina vain paranee: Kun perehdyin tarkemin suopayrtin historiaan, sain selville, että se on yksi parhaista kasveista yöperhosille. Varsinkin kiitäjät ja yökköset sitä rakastavat!
Kauan sitten suopayrttiä kasvatettiin siksi, että juurissa on saponiineja, joita käytettiin saippuan tavoin. Sillä pestiin villavaatteita, kerittyjen lampaiden villaa sekä hiuksia. Jossakin vaiheessa sillä lisättiin jopa oluen vaahtoa, mutta sitten huomattiin, että eipä se olekaan terveellistä nautittuna, päinvastoin myrkyllistä…
Suopayrtti ei tarvitse oikeastaan lainkaan hoitoa. Meillä isäntä ajeli kerran vahingossa sen ruohonleikkurilla mummolan pihassa ja niin se vaan sinäkin vuonna kukki, tosin hiukan myöhässä…Se leviää juurillaan helposti yli aiotun alueensa, mikä kannattaa huomioida kasvupaikkaa mietittäessä.
Kivikkosuopayrtti on ihan eri tyyppinen perenna. Matala, hauras, hento. Aniliininpunainen kukinto loistaa sammalleimun jälkeen kauniina kivikkoryhmissä, tosin jotkut talvet ovat ainakin meillä tuhonneet tätä suloista kasvia. Onneksi se leviää helposti myös siemenistä, joten kanta on säilynyt pian 20 vuotta. Todella suositeltava kivikkokasvi, joka valuu ihanasti reunakivienkin yli!
Heippa,
Eksyin tänne ihan vahingossa… Ja vierähti muutama tunti, kun kaikki ihanat jutut pitäisi käydä lukemassa 🙂 Taidankin tehdä tänään rakuunaporkkanoita, kuulosti hyvältä.
Ja viiniköynnöstä olen suunnitellut ensikesälle.
Mullakin taitaa pihalla kasvaa suopayrttiä, ensin ajattelin että se on ehkä syyslemua, kun alkoi ilmestyä nuppuja. Sitten kukkien avautuessa ihmettelin kun se on jotenkin niin lässähtäneen näköinen.
Sain nyt oikein inspiraatiota, että täytyy kai tästä lähteä tekemään jotain ulos.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan mitähän kivaa puuhaa keksit seuraavaksi.
Hei Mardu, kiva tavata! Tervetuloa! Puuhastellaan sitten yhdessä!