Isoäidin kaalikääryleet

 Tytär oli viime viikon Mikaelin kanssa meillä ja kun kysyin, mitä herkkuruokaa hän haluaisi valmistettavan, vastaus oli yllättävä: Hän halusi opetella tekemään kaalikääryleitä! Kuinkahan moni teistä lukijoita tietää, että melkein kaikki Suomen kaupoissa myytävät kaalikääryleet tehdään Keuruulla Vaissin tilalla. Pääsin kerran mukaan tutustumiskäynnille tehtaalle, upeaa!  Suomalaisissa kääryleissä eri firmat haluavat kukin omat mausteseoksensa ja Ruotsiin menevissä kääryleissä oli taas ihan omansa. Viimeksimainitun maustepussi oli varmaan neljä kertaa suurempi kooltaan, joten länsinaapuri tykkää mausteisista kaaleista… Toisissa rakennuksissa höyrytetään kaalinlehtiä, sitten ne pakastetaan ja näistä pakastetuista tehdään tehtaan puolella kääryleet. Tästäpä sainkin ideaa: Kun syksyisin kaupassa on littanaa käärylekaalia myynnissä, ostan useamman, höyrytän lehdet irti ja pakastan myöhempää jatkokäyttöä varten. Kätevää!

Siispä tehtiin kaalikääryleitä: Ensin kiehutettiin suuressa kattilassa suolattua vettä, siihen uimaan iso kaali, josta olin kovertanut kantaa pois. Kun lehdet irtosivat, (tarkoitus ei ole niitä kypsyttää) nostelin niitä yksitellen lautaselle. Leikkasin lehtiruoteja matalammiksi, jonka jälkeen lehtikasa jäi odottamaan täytettä.

Täytettä varten keitin 2 dl puuroriisiä väljässä, suolatussa  vedessä. Kun riisi oli valutettu ja hiukan jäähtynyt, lisäsin siihen 400 g jauhelihaa, pari voinokaretta, suolaa ja valkopippuria. Silppusin sekaan hiukan myös kaalin sisimmäisiä lehtiä sekä yhden pilkotun sipulin, jota pehmensin ensin mikrossa.

Täytettä levitettiin reilusti kullekin lehdelle aloittaen kannasta. Sivut taitettiin päälle ja kääryleet rullattiin tiukoiksi rulliksi voidellulle pellille vieri viereen.  Pinnalle valutettiin siirappia raitoina, pellille hiukan vettä ja 225 asteen uuniin ruskistumaan. Kun pintaan oli tullut rusketusraitoja, koko komeus peitettiin foliolla ja kypsennystä jatkettiin 170 asteessa vajaa kaksi tuntia. Tässä vaiheessa ei kannata häipyä kauas, sillä kääryleitä pitäisi aina välillä valella pellille muodostuneella liemellä! Eli niin kuin jossakin lehtijutussa kerrottiin: Kääryleitä kunnioitetaan kumartelemalla niille monta kertaa…

Kaalikääryleiden tekemisessä on siis monta vaihetta. Siksi onkin järkevää tehdä niitä iso annos, pakastettuina ne ovat aivan yhtä herkullisia! Ja jos höyryttää lehtiä valmiiksi, sekin madaltaa kynnystä tämän edullisen ja perinteisen ruuan kotivalmistukseen.

Kategoria(t): Kokataan - Eturuuat Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Isoäidin kaalikääryleet

  1. Sirkku sanoo:

    Olipa mielenkiintoista lukea myös Vaissin tilasta, oli ihan uusi tuttavuus.
    Suomessa kaali on vielä vähän aliarvostetussa asemassa. Paljon tarvitaan markkinointia ja tuotekehittelyä, jotta kaali olisi samassa mittakaavassa ruokavaliossamme, kuin itäisessä naapurissa.

    • Niinpä. En olisi arvannut, että monen suuren firman, esim. Atrian ja onkohan Portinkin, kaalikääryleet tehdään heidän omilla mausteseoksillaan Keuruulla! Joku pieni tehdas oli vaan sellainen, jossa tehtiin omat kääryleet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s