Veriletut

Meillä paistetaan muutaman kerran vuodessa verilettuja. Viime viikolla tein niitä, kevään jälkeen ensimmäisen kerran. Tuli vaan mieleen, että kuinkahan moni niitä enää alusta asti itse valmistaa? Syödäänkö niitä juurikaan ja jos syödään, ne ostetaan yleensä valmiina. Vaan entä maku ja lisäaineet? Jos joku kiinnostuu kokeilemaan vanhan ajan reseptiä, pistän sen tähän jakoon. Oli ennen muinoin veripurkin kyljessä!

5 dl verta, 5 dl kaljaa (käytin Lidlin ykköstä), 3 dl grahamjauhoja, 2 dl ruisjauhoja, iso, pilkottu ja ruskistettu sipuli, 2 tl suolaa. Aineet sekoitetaan ja annetaan turvota 10 minuuttia. Paisto keskikuumalla, ei missään tapauksessa liian kuumalla. Meidän 9-asteikossa käytän seiskaa. Paistamiseen voita.

Nuorena mietin aina, mistä tiedän, koska lettu on käännettävä. Vanhana ja viisaana (?) vastaan: Sitten, kun taikina on hyytynyt miltei kokonaan, näyttää samealta, ei kiillä enää. Silloin mitään ei roiskahda hellalle ja lettu kypsyy hyvin sisältäkin. Kuvan lettu saa vielä aivan pienen hetken odotella! Ruokailussa ei muuta lisäkettä tarvita kuin raikasta puolukkasurvosta. Ja sanovat, että veriruokien kanssa ei maitoa…tiedä häntä, mutta vaikuttaa kai raudan imeytymiseen.

Niin, samalla reseptillä ilmeisesti tulisi veripalttukin uunipellillä. Letut vaan meistä ovat parempia!

P.S. Sarjaan ”Ei mennyt niin kuin Strömsössä” voisin lisätä yhden ikimuistoisen joulunalus-verilettupäivän 40 vuoden takaa: Kädestäni luiskahti taikinainen vispilä lattialle. Varmaan satoja veriroiskeita ylt´ympäriinsä kaapin ovissa ja juuri vaihdetuilla joulumatoilla…Nykyisin naurattaa vaan eipä silloin!

Kategoria(t): Kokataan - Eturuuat Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Veriletut

  1. Nettimartta sanoo:

    Vesi herahti kielelleni. Veriletut, aivan parasta herkkua. Olen niitä saanut viimeksi ehkä 15 vuotta sitten. Äitini paistoi. Olemme savolaisia ja äiti ( melkein 80-vuotias) tekee syksyisin tappaiskeittoa, johon tulee myös verimykyjä. Namsku. Otan reseptisi talteen.

    Voin vain kuvitella, kuinka veriroiskeita oli jokapuolella…

    • Verimykyjä, olen lukenut jostakin…Siis lihakeittoon verilettutaikinan tapaisesta kokkareita? Minulla on anopilta saatu perinneruoka-keittokirja, täytyypäs katsella sieltäkin. Hyvä olisi, että vanhat reseptit säilyisivät…kysele vaan ohjeet talteen äidiltäsi!

  2. Nettimartta sanoo:

    Meilläpäin sitä topakkaa ruokaa sanotaan sikarokaksi. Niihin verimykyihin tulee mielestäni ohrajauhoja. Sikaa ja nautaa, maksaa, sipulia, juureksia. Täytyy tämäkin kirjottaa äidiltä ylös. Sitä valmistetaan tosi iso kattilallinen. Ennen vanhaan lahtuuaikaan.

    Oikein vesi tirahti kielelle kun muistelen makua, on herkullista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s