Harvinainen tapaaminen

Alapihan laaja kukkamaa on kesän toisessa upeudessaan. Leimukukat leimuavat ja kultapallot loistavat kuin pienet auringot kaiken yllä. Niitäpä ei ole tarvinnutkaan tukea, kun istuttelin taimet siten, että vuorimännyn oksat ovat apuna. Tämän kukinnan jälkeen vuoroon jää enää myöhäinen syysasteri, siinä ei ole vielä yhtään kukkaa. Hyvä niin!

Mutta oikeastaan piti muistella viime viikonloppua. Silloin meillä oli harvinainen sukutapaaminen: Eno Loviisan läheltä tuli sukulaismiehen kanssa meillekin isoa siskoa, siis lähes pihapiirissä asuvaa äitiäni, tapaamaan. Itse olen nähnyt enoa viimeksi ehkä 7 vuotta sitten, mutta sisarusten tapaamisesta on ainakin 30 vuotta. Nyt eno oli täyttänyt 80 vuotta ja serkkuni sai monien vaiheiden jälkeen aikaan tämän ainutlaatuisen tapaamisen. Olihan siinä kuulumisten vaihtoa, tai oikeammin vanhojen asioiden muistelemista. Uudet asiat eivät kummallakaan taida oikein mielessä pysyäkään… Tietenkin syötiin joukolla meillä, jonka jälkeen osa suvusta lähti pienelle risteilylle Keurusselälle siipirataslaivalla. Synttärikakku maistui kaikille risteilyn jälkeen, ja sukuakin oli ilmaantunut paikalle lisää.

On siinä isosiskolle ja pikkuveljelle muistelemista talveksi. Kolmena päivänä saivat tavata, kukaties viimeisen kerran. Ikää on yhteensä 164 vuotta, joten eipä tiedä ensi vuodesta, mitä tuleman pitää. Nämä kaksi ovat enää jäljellä viidestä sisaruksesta…Lähetin kuvat Ifolorille tehtäväksi muistien virkistykseksi. Tietokonemaailma kun on kovin vieras molemmille!

Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s