Valkosipuli

Äsken kävin nostamassa valkosipulit, sekä tavallisen että talvivalkosipulin, pois kasvimaalta. Muut sipulit olin ottanut jo pari viikkoa sitten, onneksi ennen sateita. Olisi pitänyt ottaa nämäkin, sillä eilisen aikana tuli 30 milliä vettä! No, nyt nekin ovat kuivahtamassa pressun päällä autokatoksessa. Siistin juuret pois vasta myöhemmin, olivat niin märkiä nyt…

Meillä on kasvussa kahdenlaisia valkosipuleita: Toinen laji istutetaan kynsinä keväällä, toinen jo syksyllä. Ensimmäinen on valkoinen eikä tee, ainakaan meillä, kukkia. Yhteen yksilöön muodostuu monta suht pientä kynttä ja varsi on niin taipuisa, että sitä voi letittää. Talvivalkosipuli on lila, varsi kynsien keskellä on todella kova ja jäykkä. Yläkuvassa edessä oikealla vihreävartiset kesävalkosipulit, vasemmalla talvilaji. Takana näkyy muita sipuleita.

Kuvassa näkyy ero: Talvilajikkeen kynnet ovat pulleita, ne ovat jo repeilleet hiukan irtikin toisistaan. Kynsiä on joskus jopa vain kolme tai neljä, joten ne ovat todella suuria. Kuvan valkosipulissa taitaa olla kuusi tai seitsemän kynttä. Meheviä! Varren latvaan tulee aina kukka, johon muodostuu lukematon määrä pieniä alkuja: Niistä voi sitten siemenkylvönä jatkaa kasvatusta tai käyttää pikkusipulit siltään salaatissa tai voileivän päällä, kuten valkosipulin hullaannuttamat ystäväni tekevät.

Tässä kuvassa on talvivalkosipulin kukinto. Eikös vain olekin paljon poikasia! Ellen olisi kerännyt emoja pois, ne olisivat taivuttaneet jälkeläisensä piakkoin maahan kasvamaan…

Joskus olen letittänyt kesävalkosipulit kauniisti. Silloin kuorin päällimmäisen kerroksen lehdistöä pois, jolloin saan ihanaia, valkoisia sipulinippuja. Useimmiten säilytän kuitenkin molemmat lajit juurien leikkaamisen jälkeen kuivina korissa, viileässä varastossa. Osa on tietenkin keittiössä ruuanvalmistusta odottelemassa, vaikka ei meillä kovin runsaasti tätä makua sallitakaan, erityisesti iäkäs äitini maistaa sen vaikka mistä ( joskus jopa sellaisesta ruuasta, missä sitä ei olisikaan…)

Kunhan sipuli on kunnolla kuivunut, irrotan talvilajikkeen kynnet toisistaan ja istutan lokakuussa  syysmuokattuun kasvimaahan kevättä odottelemaan.  Keväällä istutettaviksi valitsen jo syksyllä parhaat ja suurimmat. Pidän ne erossa ja säilytän huhtikuussa kolmisen viikkoa jääkaapissa heräilemässä. Sen jälkeen alkuistutus sisälle (kokonaisina hiekkaan) ja ulos yksitellen kynsinä vasta ne, jotka ovat lähteneet hyvin kasvuun. Lannoitin tänä kesänä kerran vaaleanpunaisella Kekkilän lannoitevedellä (jauheesta), muuten valkosipulimaani oli kokonaan ruohokatteen alla, lannoitusta sekin. Kasvu oli erinomaista, eipä aikoihin ole tullut näin muhkeita sipuleita! (kuvassa oleva lautanen on suuri ruokalautanen)

Lopuksi vielä tämän päivän piristykseni: yhteensä 2,50 €:n kirpparilöytö KeuPa:n  puolen hinnan pöydältä: Mikaelille oma naulakko sekä mökkisaunalle että mummolaan! Takana lukee ”Puupiippola, Kintaus”, eli puiset naulakot on tehty muutaman kymmenen kilometrin päässä Keuruulta. Kivat traktorit…mitähän muuta kivaa tuo firma tekeekään? Täytyy ottaa selvää. Tässä nettiosoite teillekin!

Kategoria(t): Kasvimaa, Piha ja puutarha Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Valkosipuli

  1. Reetta Lehtomäki sanoo:

    Ompas suloiset naulakot!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s