Keväällä, blogiharrastusta aloittaessani, kerroin täällä siitä, kuinka kasvatin vuosi sitten ensimmäisiä joriinejani. Mutkien kautta kuvan näki Karkkilalainen henkilö, joka toivoi myös saavansa samaa lajia, harrastuksena kun olivat vanhat daaliat. Niin sitten vaihdettiin postissa juurakoita, nyt on meilläkin kukassa upea, tumma lila! Koska olin oman punaiseni saanut alun perin Toivakasta, jaoin uuden Karkkilan juurakon neljään osaan ja lähetin yhden myös punaisen joriinin omistajalle kiitokseksi. Näin ihmeellisiä asioita voi tapahtua nettimaailmassa!
Ensimmäisenä vuonna kasvatin punaista joriinia vain isossa ruukussa. Siinä se, kellarissa vietetyn talven jälkeen, kasvaa edelleenkin, mutta uudet lilat panin sekä ruukkuun että kukkapenkkiin. Molemmat kasvit ovat lähes metrin korkuisia, eli kasvupaikka ei vaikuta mitenkään, ainakaan pituuteen. Karkkilalaisessa on aivan erilaiset lehdet, tanakammat ja rehevämmät, Toivakan punaisen kasvutapa taas on sirompi. Tänä vuonna oma punaiseni ei pääse valitettavasti kuvaan, lehdistö on aika surkeaa joidenkin ötököiden jäljiltä… mutta sitä iloisempi olenkin uudesta, terveestä lilasta!
Kasvimaan yläkulmassa, yksivuotisten sinisievikkien keskellä, kasvaa nyt ylväänä korkea joriinini. Ensimmäinen kukka on auennut ja kuvan myötä lähetänkin terveiset ja kiitokset uusille ystävilleni sekä Karkkilaan että Toivakkaan. Netti yhdisti meidät joriinien harrastajat…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 