Kävimme mustikassa. Kylläpä marjoja onkin runsaasti tänä vuonna! Ja kun pakasteessa oli vielä vanhojakin, keittelin hillosokerilla niistä ja viime vuoden vadelmista kuningatarhilloa. Nam! (Mansikkahilloon lisään muuten aina hiukan pieniä raparperinpaloja, erinomaista sekin! )
Mustikanpoiminnan kiusana on ollut miltei päivittäinen ukkostelu, mutta jossakin välissä metsään on kuitenkin päästy. Keräämme nopsaan poimureilla, ”rohmuilla”, ja perkaamme marjat sitten kotona. Ensin pölynimuriin liitettävällä laitteella, mikä tekeekin erinomaista jälkeä (lapsetkin tykkäävät putsata marjoja näin!) ja lopuksi siivilällä. Tässä vaiheessa eroteltavana on oikeastaan vain raakoja ja huonoja marjoja. Eikä imuri tunnista puolukoitakaan mustikoista…
Avomaankurkkuja tulee myös kaiken aikaa, siispä tein ensimmäisen herkkukurkkusatsin. Ohje löytyy maustepussin takaa ja vuosikymmenten kokemuksella sanoisin, että se ainoa oikea maku tulee nimenomaan Meiran mausteseoksesta. Pesen ensin kurkut harjan kera ja viipaloin leikkurilla. Tämä kuvassa oleva laite on hyvä, sähköllä toimivat tekevät liian ohuita siivuja ainakin meillä. 
Täytyy vain varoa, ettei viipaloi sormia, sillä mukana tulevaa suojalaitetta en tykkää käyttää…
Kurkkuja säilön aina, kun kertyy liikoja. (Mies on tykästynyt avomaankurkkuihin ja popsii niitä kuorittuina kuten omenoita!) Osan viipaloin, osan säilön kokonaisina ja syksyllä sitten ihan vihonviimeiset pienet myös siltään, kokonaisina. Olivat muuten hurjan ihania naposteltavia viime vuonna, joten täytyy kai säilöä osa pieninä jo aikaisemminkin!
Viime vuonna kurkut itivät huonosti, siksi panin keväällä reilummin siemeniä kasvuun. Nyt sitten itivät kaikki, eli taimista oli liikatuotantoa. Ystäville onneksi aina kelpaa, mutta pari tainta istutin kokeeksi myös isoon ruukkuun terassin seinustalle. Ja tuottaahan tämä kurkkuverhokin satoa, on ainakin lyhyt matka käydä hakemassa!
P.S. Muistathan, että kuvat suurenevat klikkaamalla!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 