Heti juhannuksen jälkeen teimme varhaisen jouluvalmistelun: kaikille saunavihdat pakasteeseen! Anoppi tämän tavan aikoinaan aloitti ja nyt se jatkuu. Muistan hyvin ne ensimmäiset koivuntuoksuiset joulusaunat, kun olimme saaneet vihdan (vai vastanko?) joululahjaksi. Ihanaa!
Nyt keräämme mökiltä koivunoksia ja sidomme ne pieniksi kimpuiksi. Sitten tiukkaan folioon ja vielä toisenkin kerran folioon – näille kapeille kääröille kyllä joku nurkka pakastearkusta on aina löytynyt. Aattona sitten paketti sulamaan, kynttilä saunaan ja aah!
Mökin pieni puro on solissut suloisesti koko kesän – vettä on ukkossateiden ansiosta riittänyt.
Eikä mökin ”kasvimaatakaan” ole tarvinnut kastella. Muutama vuosi sitten remontin yhteydessä jäi uusiokäyttöön betonikehikkolautoja, jotka kokosimme silloin katekankaan päälle kasvulaatikoiksi. Multa on vaihdettava parin vuoden välein, muuten se hapantuu, mutta tätä käytettyä multaa heittelen sitten vuorenkilville ja niille harvoille muille istutuksilleni, joita sinne olen kotoa siirtänyt. Mökillä kun ei tehdä puutarhatöitä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Meinaa tuo mustikka- ja nyt myös vattumetsästys sotkea tätä blogistaniassa elämistä, mutta eilinen oli selälle jo liikaa: aamulla mustikkamättäillä ja illan viiletessä Katti Konosen alkuäidin kanssa vatukossa. Minäkin olen nyt keittänyt muutaman litran kuningatarhilloa. On jälkikasvun suosikki kääretortun täytteeksi. No, nyt on sitten hamsterin vapaapäivä. Tuota edellisen postauksesi herkkukurkkuohjetta pitää kokeilla. Tänään telkussa oli muuten Jamie Oliverin ohje täytetyille kurpitsankukille. Kohta alan keittää lipstikkakeittoa. Namskis näitä kesän herkkuja.
Haepa vaan lisää kurpitsankukkia! Aina poiketa ehtii…vaikka välillä meillä onkin enemmän vipinää. Voitaisiin tavata rauhallisemmin sitten myöhemmin, mutta kuten sanottu, poiketa ehtii!