Mummolan pihassa kukkiva lumipalloheisi on tänä vuonna erityisen upea. Se silminnähden viihtyy kasvaessaan vanhan talon seinustalla. Suunta on länteen, mutta etelän puolelta hyvän suojan paahteelle antaa kuitenkin päärakennus. Yritin itse monta vuotta kasvattaa tätä hauskasti kukkivaa pensasta omalla pihalla, eri paikoissa, mutta eipä se pärjännyt. Yleensä kirvat valtasivat uuden kasvuston, sillä tontti on liian paahteinen tälle lajille. Mutta käyhän se näinkin, että ihaillaan kukintaa naapurissa!
Tämä punainen talo on todella kaunis. Se on rakennettu vuonna 1881, lähinnä kesäasukkaiden käyttöön, tuplalasit esimerkiksi puuttuvat. Silloinkin oli maatilamatkailua! Tosin vieraat tulivat kesäksi ”omat piiat mukanaan”, kuten isän äiti kertoi. Talo meni kovin huonoon kuntoon edellisen sukupolven aikaan, ja isäni, josta kirjoitin eilen, mietti jo sen purkamista. Onneksi hän kuitenkin päätyi säilyttämiseen, sillä monen kesän jälkeen rakennus oli pikkuhiljaa, seinä kerrallaan, Topi-ystävän avulla, korjattu ulkopuolelta vanhaan loistoonsa. Vaikka isä piti kaikista maatilan rakennuksista hyvää huolta – nehän tarvitsevat jatkuvaa huoltoa – luulen, että tämän vanhan, varastona toimivan, talon kunnostus oli hänellekin se tärkein haaste: muisto elämäntyöstä jälkipolville. Kiitos siitä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Tuo näyttää todella arvotalolta ja ymmärrät, mitä arvoa tarkoitan.