Kevätpuolella kirjoittelin täällä kivikkoisesta tiestäni morsiusmyrtin kasvattajana. Se on taas oikein upeassa kasvussa, tällä hetkellä jo kesälomallaan aamuauringon terassilla. Nyt tulikin paineita, sillä kuulin ilokseni, että vuoden kuluttua se vihdoin pääsee siihen työhön, mihin olen sitä kasvattanut! Toivottavasti saan kasvuston säilymään tulevia häitä varten….nyt ei saa tulla ksteluvirheitä talvella!
Sitten toiseen viherkasviin. Huhtikuussa kirjoitin Senja-mummun kaktuksesta täällä. Nyt se oli jälleen kukassa, Mikaelin puolivuotis-syntymäpäivän kunniaksi! Tällä kertaa tuli viisi nuppua, joista kuitenkin yksi kuivettui, kuten usein ennenkin on käynyt. Mutta neljänä iltana saimme elää tropiikin tuoksussa, sillä kaikki kukat avautuivat eri aikaan. Vaikka siirsin jo muut kaktukset ulos, tämä saa jäädä kuumalle lasikuistille. Sille on riittänyt tällainen hoito ainakin tähän asti!
Nyt siirryn ulos ihastelemaan ensimmäisiä pioneja, aah! Sain tätä aikaisin kukkivaa, matalaa lajia sukulaistalosta kymmenen vuotta sitten. Helle vain uuvuttaa kukat liian nopeasti, mutta ehdin sentään kameran kanssa paikalle…eli esikot, pionit ja sammalleimu – kaikki kukkivat yhtäaikaa.
Ja mikäs minun on kasveja hoidellessa, kun tiedän, että kasvussa on taimi, jota multa ja sipulit inspiroivat ainakin vielä…kitkeminenkin taitaa olla hauskaa! Ja lukijani, huomaathan nuo ihanat, pienet varpaat, jotka ikäänkuin kasvavat mullasta…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 