Puiset ikkunaverhot

Saimme vuosia sitten tädin jäämistöstä mökille pikkiriikkisen hellan. Se oli ihan kuin leluhella, mutta oikea. Se oli niin ihana, että sille piti rakentaa keittiö! Kun sellaiselle oli muutenkin tarvetta ja sattumalta saimme myös käytöstä poistetun tiskipöydän kannen, Topi-ystävä rakensi meille kesäkeittiön.  Siitä tuli vähän kioskin näköinen ja aina joku leikillään kysäisikin, mitä siellä olisi myynnissä…Siispä taiteilijatytär suunnitteli ikkunaverhot. Ei mitkään kangasverhot vaan puiset ikkunaverhot…tulipa uusi ilme!

Kerran aikaisemmin kirjoitin, että puro on mökillä se melkein paras asia. Tietysti rauha ja kiireettömyys ja mitään tekemättömyys ovat ihania, kalastus on mukavaa, vain oleminen on mukavaa. Mutta ihaninta on lähes kymmenen metriä korkea kallio, jonka kainalossa pieni mökkimme on. Se on seisonut siinä vuosituhannet, jääkauden jälkeen sen kylkiä ovat huuhdelleet koskena syöksyvät vedet. Vieläkin metsässä erottuu kasvullisuuden seasta kivijoki, hiekka on huuhtoutunut rantaan joskus muinaisuudessa. Mutta kaunis, sammaloitunut seinämä on jäljellä ja siihen se myös jää, meidänkin jälkeemme.  Se on ystävä, jonka lämmintä kylkeä vasten istumme jo keväällä pienellä penkillä, sitä katselemme vielä ennen nukahtamista pienestä ikkunasta. Se on sitä ihaninta, kauneinta ja parasta medän mökillämme!

Kategoria(t): Maisema, Mökillä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Puiset ikkunaverhot

  1. Sirkku sanoo:

    Tuo hella on niin ihana, että jos tuollaisen hellan saisi, olisi pakko saada sille myös keittiö.
    Tulee siis sormisyyhy tuota katsellessa.
    Ihana katsella kalliosta vuodenaikojen ja säiden vaihteluita. Levollinen ja rauhoittava.
    Ei kaipaa edes telkkariuutisia, jos on tuollainen näkymä, mitä tuijottaa.

    • Sitähän minäkin aikoinaan sanoin, siis että täytyy tehdä keittiö sille suloiselle hellalle! Polttopuut on pieniä tikkuja…muistan, kun tätini mökissään 60-luvulla paistoi siinä pienellä uunipellillä pullaa: neljä mahtui yhteen pellilliseen. Kyllä minäkin vielä siinä kerran pullat paistan!!! Nyt sillä lämmitetään tiskivettä punaisessa, emalisessa, 10 litran kattilassa, jonka saimme häälahjaksi 39 vuotta sitten.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s