Mökkitontin läpi virtaa pieni puro, joka saa alkunsa lähteestä, jostakin ylempää vuorelta. Vuosisatojen ja -tuhansienkin aikana se on kaivanut uraansa vuorenrinteiden välissä. Toisaalta siitä on haittaakin, sillä sen raivaama uoma on paikoitellen jopa viitisen metriä leveä. Mutta on siitä iloakin: kylmä vesi lirisee hauskasti, keväällä sitä voi juodakin. Puron ylärinteeseen olemme saaneet ”kellarin”. Kaivoimme keskelle uomaa sen verran kuoppaa, että siihen mahtui muovissaavi. Filmivaneriin leikattiin kuviosahalla pyöreä reikä – juuri niin sopiva, että kun vanerin pudottaa saavin päälle, se lepää ”korvien” varassa. Ja sitten reunoille betonilaatat painoiksi! Näin saavi pysyy hyvin pohjassa ja kun se vielä peitettiin kannella, säilyy lämpötila kesäkuumallakin sopivan viileänä, noin neljässätoista asteessa. Kylmä vesi virtaa saavin molemmin puolin ja viilentää! Ennen tämä oli ruokien ainoa säilytysmahdollisuus mökillä, mutta nykyisin, kun on oikeakin jääkaappi, pidämme kellarissa enää lähinnä juomia. Hyvin se on joka tapauksessa hommansa hoitanut jo vuosikymmeniä.
Tämä oli ensimmäinen kertomus mökkipurosta. Jatkan myöhemmin sen uudesta ilmeestä…eli: Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulette seuraavalla kerralla!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Tuo on (taas) oikein kàtevà ja energiaystàvàllinen keksintò. Tuossa edellisessà postauksessa taitaa olla mummon mussukka. Tuli ihan ikàvà raparperipiirakkaa!