Kuorikatteen kimpussa

Tänään luvattiin sadetta ja ukkosta iltapäiväksi, siispä heti yhdekslältä ruvettiin puolison kanssa pihahommiin. Kolme tuntia ja lukuisa kottikärrylasti myöhemmin neljä suurta kukkamaata, vatut ja marjapensaiden alustat olivat saaneet uutta kuorikatetta. Vuosia sitten levitimme marjapensaiden ympärille mansikkakankaasta kaulukset, päälle kuoriketta. Tuet ovat muovirenkaita, neljällä rautapiikillä vinosti keskelle työnnetyt. Ruohikon leikkuu helpottui aika tavalla, vaikka edelleen marjojen paino taivuttaa musta-  ja viherherukat nurmikon puolelle. Viinimarjoissa onkin valtavasti kukkia, mutta mielestäni pörriäisiä ei juurikaan näy. Näinköhän pölytys onnistuu?

Kukkapenkkien reunus on ollut ongelma koko ajan. Emme halua ostaa kalliita reunakiviä, (isot alueet!), joten kaikenlaisia virityksiä on vuosien varrella yritetty. Tällä hetkellä on neljättä vuotta meneillään  tällainen: Ensinnäkin muovinen rajausnauha on rajaamassa nurmikon leviämistä kukkien puolelle. Sen viereen levitimme noin 30 senttiä leveän maisemointikangassuikaleen ja päälle jälleen kuorikatetta. Koska koko kukkapenkki on katettu kuorikkeella, rajausnauha ei erotu ja alue on yhtenäinen. Nyt leikkurilla  voi ajaa reilusti katteen päällä. Kuoriketta haemme suoraan sahalta TODELLA edullisesti. Haittaa on ollut lähinnä isoista linnuista, esimerkiksi fasaaneista, jotka kuopivat katetta nurmikolle matojen toivossa – yllättyvät varmaan, kun vastaan tuleekin kangas!

Paahteisella eteläseinustalla on nurkkaus, jossa kasvaa kiiltävälehtinen tuhkapensas ja kaksi tuiviota. Lumi sulaa alueelta varhain, mutta ne ovat voineet tosi hyvin. Tuivioita on kyllä kuritettava aika-ajoin, sillä muuten ne leviäisivät liiaksi nurmikolle. Tällaisenkin maanpeittokasvin alle kannattaa panna katetta – meillä märkiä sanomalehtiä – muuten varsinkin reuna-alueilta alkaa kasvaa heiniä läpi.

Nyt sitten sataa, samalla kastuvat tänään siirrellyt perennatkin (pitihän niitä kuoppia jälleen kaivella). Mutta sisällä on mukavan lämmintä – siis juuri sopivaa säätä blogin kirjoittamiseen!

Kategoria(t): Niksit, Piha ja puutarha Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kuorikatteen kimpussa

  1. Sirkku sanoo:

    Oliko nuo marjapuskien tukirenkaat ihan lasten hulavanteista tehty?
    Miten rautapiikit on kiinnitetty renkaaseen ja mistä hankitte piikit?
    Tuo systeemi nimittäin näyttää juuri sellaiselta, kuin sen pitäisikin olla.
    Ennenvanhaan tehtiin työläästi vanhoista heinäseipäänpätkistä neljä pylvästä ja naputeltiin puurimat niiden väliin, eli pensas nökötti neliökehikon sisällä ja kehikko oli aina alaoksien marjoja kerätessä tiellä. Lisäksi rimat lahosi kahdessa vuodessa.

    Tämäkin tuentahomma on tulevaisuudessa edessä..

    • Kyllä tuollaisia on ihan valmiina myytävänä, tosin en ihan viimevuosina ole kysellyt. Mutta tavallisissa puutarhamyymälöissä pitäisi olla! Harjateräsjalat on teipattu vanteeseen myyntivaiheessa, joten jossain seinustalla nämä isokokoiset tuet ehkä ovat myymälöissä. Varmaan voisi tehdä itsekin, ehkä hulavanteet ovat kuitenkin liian taipuisia. Mutta taannoin mietimme, että mustasta vesiputkesta jotenkin ehkä voisi sellaisen rakentaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s