Tässä vielä kuvia kauniista esikoista. Kuten näkyy, punainen on hiukan aikaisempi kuin valkoinen. Punainen on nyt parhaimmillaan, valkoinen on muutaman päivän kuluttua yhtä iso. Sitten vielä on tiivis lila: Se on äitini perua ja tosi vanha. Muuten kaunis, mutta matalana huomaamaton!
Kuorikatetta on meillä myös kukkapenkeissä. Alussa ajattelin, että katan uudet kukkamaat mansikkakankaalla ja istutan taimet reikiin, mutta sitten en olisi pystynyt siirtelemään niitä! Kuorikatteesta on joka tapauksessa helppo ottaa rikkaruohot kerran-pari kesässä.
Pihamme on loivassa rinteessä, joten yläpiha on pengerretty isoilla kivillä tasaiseksi. Kivien väleissä on multataskuja, joissa menestyvät maksaruohot ja sammalleimu. Kantapään kautta opittua: Muistakaa kaikki kivipengerrysten tekijät – katekangas alle! Muutoin jatkossa hoito on kamalaa, kun juolavehnää ja vuohenputkea pilkistää joka 
raosta! Kivireunuksen alapuolella on vuorenkilpireunus ja kuorikatetta, mikä helpottaa melkoisesti nurmikon ajoa. Taustalla näkyy marja-aronia-aidanne, josta kirjoitinkin jo aikaisemmin.
Lopuksi vielä yksi kuva – kasvihuoneesta: Siellä on nyt ihana tuoksu, sillä kun nurmikko ajettiin tänään ensimmäisen kerran, levitin taimille muutaman sentin katekerroksen heinäsilppua. Se tasaa kosteutta ja maatuu pikkuhiljaa samalla lannoittaen. Vielähän ei ole pelkoa edes heinän kukinnoista tai siemenistä! Niitä en uuteen multaan haluaisikaan!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Mikähän sai esikot kukkimaan noin kovasti?
Eipä niillä mitään erityishoitoa ole ollut, keväisin yleisesti vähän puutarhalannosrakeita ja kuorikate. Tuo punainen oli vuosi sitten upeassa kukassa jo Jyväskylän ystävien mökillä! Jospa ovat vanhoja, kestäviä lajikkeita. Tiedän, että joillakin on tulppaaneissakin sellaisia ikivanhoja, jotka nousevat vuodesta toiseen jostakin maan syvyyksistä.