Puutarhasta ja pihalta tulee paljon eloperäistä jätettä. Se tietenkin kompostoidaan ja mietinkin 20 vuotta sitten hartaasti, miten se olisi järkevintä suunnitella. Päädyin ratkaisuun, joka ainakin meillä toimii hyvin: Alue on kasvimaan lähellä rinteessä, joten seiniä piti porrastaa. Etuseinät voi irrottaa kokonaisina ”portteina” tyhjennyksen helpottamiseksi.
Ensimmäinen, vasen karsina oviaukkoineen, on vain säilytyslokero kottikärryille, saaveille ja muulle epämääräiselle. Keskimmäiseen kerätään kesän ajan kaikkea eloperäistä. (Huomaa pieni lauta, joka on tosi näppärä kaikkeen pilkkomiseen, sillä vaikkapa raparperista saa yhdellä veitsenliikkeellä lehdet pudotettua suoraan alas)
Seuraavana keväänä aines sitten käännetään oikeanpuoleiseen karsinaan, samalla voi sekaan tyhjentää lämpökompostorin sisällön. Yläkuvassa on juuri tämä vaihe menossa. Usein massa on vielä osin jäässä, kuten tänäänkin oli, mutta jatkamme sitten toisena päivänä. Kun oikeanpuoleinen karsina on kukkuroillaan (kaikki on aina mahtunut), peitämme sen vahvalla nurmisilpulla ja istutamme päälle silmäniloksi kurpitsan ja ehkä krasseja. Syksyn tullen puoliso sitten kääntää tämän, kesän muhineen, kompostin viimeiseen vaiheeseensa, jatkona olevaan vihreään muovikompostoriin vielä vuodeksi maatumaan. Koska tässä laatikossa on kansi, sitä on välillä kasteltava ja hiukan sekoitettavakin. Eli talveksi jää oikeanpuoleinen puukarsina aivan tyhjäksi. Kun uusi kevät on taas tullut, katkon talventörröttäjät tämän karsinan pohjalle salaojiksi, ja siitä homma sitten taas jatkuu vanhaa rataansa. Kolme kesää maatunut, valmis komposti vihreästä laatikosta levitetään kasvimaalle, raparpereille tai mihin milloinkin tarvitaan. Jännää, miten paljon massa muuttuu ja vähenee! Jokainen kompostilokero voi olla edellistä pienempi.
Hämeen ajoilta muistan ihanan naapurin vaarin, joka lastemme kanssa keväällä vielä siivilöi valmiin kompostin hienoksi jauheeksi, mutta meillä ei ole toistaiseksi ollut innostusta näin upeasti hommia hoitaa. Lapsille ( 7 ja 3 v) se kuitenkin oli kevään kohokohta ja maailman mieluisinta puuhaa. Ihanaa, että he saivat sen silloin kokea, taisi kummallekin jäädä sydämeen monta siementä puutarhanhoitoa itämään!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kiitos, kun jaat rahanarvoista, arvokasta tietoa. Katselin kuvaa pitkään ja tarkasti, jotta muistaisin tämän sitten, kun asia on minulle ajankohtaista.
Tuollainen ”vuosikiertokompostointi” takaa tasalaatuisen lopputuloksen, eikä keskeneräisiä tunkioita loju siellä ja täällä.
Kiitos palautteesta, kiva, jos joku saa vinkkejä täältä! Minä haluaisin kaiken ympärilläni mahdollisimman kauniiksi, siitä nämä ideat…