Älä kiusaa tyrniä janolla!

Nämä sanat luin  viisitoista vuotta sitten puutarhalehdestä. Silloin vasta tajusin, miksi meidän kaksi pensastamme kituivat ja kituivat. Ne olivat liian kuivassa paikassa! Paahteisessa etelärinteessä. Seuraavana keväänä siirsimme ne alapihalle, itään, ostimme muutaman lisääkin. Ne ovat rivistössä, mansikkakankaalla ja kuorikatteella peitettyinä. Pensaita on kaksi poikaa ja viisi tyttöä ja menee ihan mukavasti! Lajikkeina kotimaiset Raisa ja Rudolf. Kerran kuulin tutulta, että ainakin yhdessä piikittömäksi jalostetussa lajikkeessa oli jotakin virustautia, joka vahingoitti pensaita. Siksi olen nyt varmuuden vuoksi pysynyt näissä piikillisissä, vaikka marjoja onkin hankala kerätä. Puutarhamyymälässä oli myynnissä tyrnipoimureita, sorruin tietenkin ostamaan – ja käytön jälkeen katumaan. Ei hyvä! Tai on, jos on kärsivällisyyttä kerätä yksi tai kaksi marjaa kerrallaan. Mieluummin kerään kuitenkin käsin ja hoitelen sitten naarmuja muutaman päivän…

Kun marjat on kerätty, huuhtelen roskat pois ja levitän osan leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Pelli pakkaseen, ja jäiset marjat on helppo pakata pusseihin tai rasioihin. Näitä sitten syödään päivittäin siltään, vitamiinitabletteina. Punnituksen jälkeen totesin, että noin 7 meidän marjaamme vastaa päivän C-vitamiinitarvetta.

Osasta olen tehnyt mehulingolla tuoremehua, jonka pakastan jääpalapusseihin. Niistä on jatkossa nopsaa tehdä rahkaa (kaikkien herkkua), jäädykettä tai sulattaa juomaksi. Jäännösmössön – kuoret ja siemenet – olen kuivannut kiertoilmauunissa kokkareina. Lopuksi olen jauhanut ne Bamixilla rouheeksi. Tämä viimeinen vaihe on melkoinen homma, sillä siemenet ovat TODELLA kovia. Ne on jauhettava useaan kertaan, aina välillä siivilöin ja jatkan taas. Lopulta kuitenkin on lautasella mukava keko tummankeltaista, ruskeapilkullista rouhetta vaikkapa tyrnirahkan päälle tai leipätaikinaan.

Talveksi kannattaa pensaat suojata jäniksiltä, meillä syötiin kerran yksi uusi puska jopa kesällä, vihreän nurmikon aikaan. Myös linnut, erityisesti harakat, rakastavat marjoja, joten suojausta tarvitaan silloinkin. Lopuksi väitän, että on suurelta osin tyrnimarjan ansiota, että meillä ei ole sairastettu edes nuhaa pariin vuoteen. Eikä ole kyllä C-vitamiiniakaan ostettu…

Kategoria(t): Piha ja puutarha Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Älä kiusaa tyrniä janolla!

  1. katinka sanoo:

    Tulin vastavierailulle. Kiitos vinkeistä tyrnin käyttöön, sain lopen tyrnipaikasta sivutaimia mutta menee aikaa enen kuin saan niistä satoa. Keräsin sieltä 4l, viljelijä rouva kertoi että piikittömät on usein tuonti jalosteita ja varmemmin tautiherkkiä. Emäntä vielä kertoi että kotimainen lajike 1 poika hoitaa 100n tyttön pölytyksen. Kädessä piomija tytöillä oli pumpuli käsine ja siinä taloushanska päällä, minä sain kaksi piikin pistoa.
    Kiva retki tuolla kiiskilänmäellä, hienot näkymät tornista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s