Tänään vihdoin uskalsin istuttaa tomaatit kasvihuoneeseen. Osa oli venähtänyt sisällä liikaa pituutta, mutta ei hätää: Istutin ne makuuasentoon, pieneen ojanteeseen, ja peittelin mullalla. Latvaa jätin näkyviin sen verran, kuin sopivalta näytti, ehkä 30 senttiä. Parin päivän kuluttua ne ovat taas pystyssä, kääntyvät ihan itsestään ylös. Ja mikä parasta, taimet kasvattavat piilossa olevaan runkoon lisää juuria ja voivat jatkossa entistä paremmin! Tämä kaikki kokemuksen syvällä rintaäänellä…Sidon tukilangat vasta loppuviikolla, kun varret ovat kunnolla pystyssä.Tässä kuvassa on kolme minulle tärkeää työvälinettä. Alinna heilurihara, joka on tosi tärkeä. Keskellä poikani suunnittelema ja vanhasta haravanvarresta valmistama siemenvakojen vetämiseen tarkoitettu väline. Se on mitoitettu heiluriharalle sopivaksi. Oikein kätevä, ensimmäinen prototyyppi jo kulutettiin loppuun! Ja ylinnä se kaikkein tärkein, pieni koukkuhara. Merkki on Wolf, mutta en tiedä, mistä niitä nykyisin voisi saada. Tämä pieni rauta on ihan älyttömän toimiva! Sillä nujerran rikkaruohot kasvimaalta, aivan taimien vierestäkin. Tulen olemaan suuressa pulassa, jos joskus onnistun hukkaamaan sen, surettaa jo etukäteen. Aina käydessäni puutarhamyymälöissä etsin, josko löytäisin varalle uuden, mutta missään niitä ei ole näkynyt. Jos joku lukija osaisi antaa vinkkiä, olisin suunnattoman iloinen! Aikoinaan niitä myytiin Hankkijalla.
Kaikenlaisia puutarhan ja pihan hoitoon liittyviä työkaluja säilytämme tässä ruudukossa vajan seinällä, räystään alla. Se tehtiin kauan sitten terassin koristeeksi, mutta jossakin vaiheessa irroitettiin tarpeettomana. Aika kiva uusiokäyttö! S-koukkuja on helppo siirrellä sinne, mihin kulloinkin on tarvis. Vanhaan pyöränkoriin voi pudottaa pienet lapiot ja muuta, missä ei ole ripustuslenkkiä. Nyt vaan en ole vielä löytänyt ihan kaikkia talvisäilytyksestä …se muisti!
Jestas kun on hienosti jàrjestetyt tyòkalutkin! Tuo edellisen postuksen ruusu taitaa olla viime vuoden satoa, vai mità? Ja kiitos, otan ranskalaisen rakuunan juurakkoa, kunhan tulen Keuruulle (21.06. jàlkeen).
Runkoruususta on todellakin vanha kuva, se ei ole enää edes hengissä. Ei selvinnyt toissatalvena kellarissa…Mutta ajattelin, että äitienpäiväkuvaksi sopisi. kukki se sentään monena, monena vuonna! Ostin sen Jannen ylioppilaskeväänä 1998.