Järvimaisemissa

Tänään kävimme mökillä, sillä tie oli vihdoin siinä kunnossa, että pääsimme perille. Voi mahdotonta, miten paljon rantavedessä oli katkenneita ruokoja! En ole ikinä moista nähnyt. Tuuli oli varmaankin ollut juuri niin sopiva, että vastarannan KAIKKI kaislat olivat uineet meille! Ei riittänyt haravanvarsi eikä saappanvarsi, mutta osittain niitä on nyt kuitenkin kiskottu rannalle kuivumaan.

Kuvan penkki syntyi siten, että kaivuri aikoinaan nosti muutaman litteän kiven maan uumenista. Yhdestä tehtiin istuin ja toisesta alusta kukkapadalle. Vähän kuin Kivisissä ja Sorasissa, mutta mukava penkillä on istuskella, jos aurinko on sen lämmittänyt. Toista oli kerran ennen joulua, kun yritimme ottaa siinä valokuvia – silloin siinä ei montaa sekuntia halunnut kukaan olla!                                                                     Järven veden vaihtelu on hurjan suuri. Eräänä syksynä penkistä ei näkynyt oikeastaan mitään ja siihen korkeuteen järvi sitten jäätyikin. Vitsailimme silloin, että pitääköhän laittaa pola, että löydämme sen keväällä, jos se lähtee vaikka ajelehtimaan…

Verkko on ollut pienessä kotijärvessä viritettynä jo viikon. Näin keväisin kalastamme lahnoja, joita sitten savustamme tai paistamme hiilloksella. Näin on tehty monia vuosikymmeniä, varmaan ikuisesti. Järvenlahti on pieni, mutta lahnat tulevat sinne kutemaan sankoin joukoin. Ennen niitä pyydystettiin myös suolakalaksi,  äitinikin suolasi niitä vielä parikymmentä vuotta sitten.

Senja-mummo kertoi aikoinaan lahnanpyynnistä seuraavan tarinan: Hänen isopappansa päätti mennä vuosisadan vaihteessa koko yöksi venevajaan, jotta hän kuulisi, missä päin lahnat kutevat ja loiskuttelevat. Mutta ei onnistunut nukkuminen, sillä hän heräsi aina siihen, että joku oli kantanut hänet ulos koppelista. Sanoin mummolle, että varmaan Aapo-vaari vaan käveli unissaan, mutta EI. Vajassa asui hyvä haltija, joka piti huolta maatilasta. Ja verkkokasa oli juuri tuon haltijan omaa aluetta, joten ei siinä ihmisen sopinut nukkua! Eli haltija kantoi Aapo-vaarin aina ulos…  No, mitäpä tähän muuta, kuin että sen pituinen se (satu?).

Advertisement
Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Järvimaisemissa

  1. Lissu sanoo:

    Savustettua lahnaa!!! Vesi alkoi valua suusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s