Pitkäperjantaina

Pitkäperjantaina on usein täällä keskellä Suomea koleaa ja räntäsateista. Vanha äitini sanoo aina, että taivaskin itkee silloin. Nyt on kuitenkin aurinkoista, kaunista kevätsäätä. Teerien kukerrus kuuluu järven takaa, punakylkirastaat voittavat laulullaan kiurun ja västäräkin. Töyhtöhyypät ja kuovit lentelevät peltojen yllä.

Kirkossa oli eilen illalla, kiirastorstaina, vähemmän väkeä kuin aikaisempina vuosina. Tavaksemme on tullut käydä siellä aloittamassa tämä pyhäpäiviin rauhoittuminen, ihan hyvä tapa. Vuosien varrella olen huomannut, että sinne kokoontuvat aina samat ihmiset, pääasiassa vanhempaa väestöä.

Kymmenen vuotta sitten olimme Rhodoksella tyttäreni kanssa kaksistaan viikko pääsiäisen jälkeen. Ja yllätyksenä siellä olikin sinä vuonna pääsiäisen aika vasta silloin. Oli hienoa nähdä heidän kreikkalais-ortodoksisia perinteitään: Hotellihuoneeseen tuotiin iltapäivällä tarjottimella lahjapaperiin käärittynä verenpunaiseksi värjättyjä, keitettyjä munia sekä pääsiäsipullaa. Illalla KAIKKI lähtivät kirkkoon, vanhat, nuoret, lapset. Perheittäin. Kirkon ovella jaettiin taas punaisia munia kaikille. Lopuksi kaupunkia lähti kiertämään  kynttiläkulkue, johon toivottiin turistienkin osallistuvan. Oli tosiaan mieleenpainuvaa ja harrasta kulkea siinä mukana lämpimässä, hämärtyvässä illassa. Sinä vuonna meillä oli kaksi pääsiäistä!

Rauhallista, hyvää pääsiäisaikaa kaikille!