Idätystä

Mikähän siinä on, että tuttavat ovat tänä keväänä valitelleet siemenien huonoa itävyyttä. Itsekin koin sen, kun yli kahdestakymmenestä krassin siemenestä iti vain yksi! Sen sijaan vuosia vanhat mung-pavun siemenet itivät erinomaisesti. Sinimailanen on nyt vuorossa, saapa nähdä, onko pitkä varastointi vaikuttanut, mutta täytyyhän niitä siemeniä käyttää, kun on tullut runsaanlaisesti ostettua.

Aina keväällä, varsinkin pääsiäisen aikaan, muistan tuon itujen popsimisen. Kiipeän jakkaralle ja etsin yläkaapin takimmaisesta nurkasta vanhan idätysputkeni. Se on tosi erinomainen! Kansia on eri kokoisilla rei´illä, yksi reiätön. Panen ensin siemenet pohjalle veteen likoamaan, sitten huuhtelen lieriön pari kertaa päivässä. Kannen reiät toimivat siivilänä. Säilytän purkkia astiakaapissa tiskipöydän yläpuolella nurin päin, liika vesi valuu näin tiskialtaaseen. Lopuksi, muutaman päivän jälkeen, on taas valmista elävää ravintoa, jota sekoitan salaattiin. Mutta joka vuosi käy niin, että idätys loppuu kuin veitsellä leikaten, sillä  pihan mukavat työt vievät ajatukset muualle. Idätyspurkki nostetaan hankalaan säilytyspaikkaansa. Toivotaan, että tavataan taas vuoden kuluttua – mikäli vielä pysyn jakkaralla…