Joka kevät tämä näky on yhtä odotettu. Tiedän, että joutsenet aiheuttavat monenlaista harmiakin, mutta silti! Tänään kauppareissulla huomasin läheiseltä sillalta ensimmäiset palaajat. Sulaa on vasta vähän, joten uima- ja ruokailuala oli varsin pieni. Tämä pariskunta uiskenteli Suolahden salmessa kaikessa rauhassa ja sovussa. Toista on parin viikon kuluttua! Silloin makuuhuoneen avoimesta ikkunasta kuuluu oikeastaan läpi yön trumpettihuutoja. Meitä se ei haittaa, mutta ne henkilöt, jotka asuvat aivan salmen lähellä, todennäköisesti toivoisivat hieman enemmän yörauhaa.Mutta nyt, kun äänet kuuluvat vaimeammin ja voimme ikkunasta seurata tapahtumia jään reunalla, nautin suunnattomasti. Muistan erään pääsiäisen, jolloin istuin kauan terassilla tuijottaen järven takaa nousevaa täysikuuta, nuuhkien kynnöspeltojen ihanaa kevättuoksua ja kuunnellen joutsenien elämöintiä hämärältä Matalasalmelta, joka näkyy suoraan kotiimme. Olin asettanut pihalle ryhmän eri korkuisista koivupölleistä, niiden päällä olevat ulkotulet lepattivat miltei tyynessä iltayössä. Jos tästä tunnelmasta ei saa omia akkujaan ladattua, niin ei sitten mistään.
Muutama vuosi sitten tällä samaisella salmella tapahtui kummia: Yksinäinen joutsen jäi talvehtimaan sulaan. Olisiko kettu ollut asialla, sillä rannasta löytyi tämän upean linnun puoliso kuolleena. Se siis halusi jäädä rakkaansa viereen! Ja jotta tarina olisi vielä ihmeellisempi, salmelle jäi talvehtimaan, ikään kuin ystäväksi, myös sorsa. Siellä ne kaksi kaverusta uiskentelivat ja yrittivät löytää syötävää. Tapauksesta nousi paikkakunnalla oikea kansanliike: Pakkasten tultua ryhmä lähiasukkaita alkoi käydä sahailemassa päivittäin sula-aluetta suuremmaksi. Työtä varten oli suunniteltu erityistyökalujakin, ne olivat säilytyksessä kumolleen käännetyn veneen alla. Rannalle tallautui leveä polku, moni vei sinne ruokaa linnuille ja kävi katsomassa tapahtumia. Kevään edetessä sahatuista jäälohkareista oli muodostunut sulan reunalle korkeat vallit, joten työ ei ollut helppo näillä luontoihmisillä. Keväällä, kun pienen järven jääpeite suli kokonaan, linnut hävisivät muiden muuttajien joukkoon. Ehkäpä ne löysivät uudet puolisot – kuka tietää. Tästä erikoisesta tapauksesta oli myynnissä valokuvakortti, jossa joutsen ja sorsa olivat keväisessä maisemassaan jään ja veden keskellä. Tekstissä oli ”Ystävyys luo turvallisuutta”. Oli onni päästä osalliseksi tästä kaikesta: suuresta rakkaudesta, ikävöinnistä, lohdutuksesta ja ystävyydestä. Ehkäpä me ihmisetkin voimme oppia siitä jotakin.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Tuttu salmenkohta. Minullakin on kuvia siinà uiskentelivista joutsenista. Tuo joutsen-sorsajuttu on minulle ihan uusi. Liikuttavaa. Isàni viimeisenà kevàànà soutelimme kokemaan lahnaverkkoja ja nàimme pari-kolmekymmentà joutsenta ’riitelemàssà’/juttelemassa àànekkààsti.