Kymmenen tunnin ajomatkan jälkeen jälleen kotona. Olipa upeaa nähdä pitkästä aikaa Lapin avaria maisemia! Hiihtoladut lähtivät suoraan mökkikylästä ja minäkin ylitin itseni hiihtämällä viisikymmentä kilometriä! Mutta nautittiin toki muustakin kuin hiihtämisestä. Kulttuuria edusti käynti Reidar Särestöniemen ateljeessa ja galleriassa sekä kotimuseossa. Kelopuulla päällystettyjä seiniä ja jopa tiskipöytä, näyttelykin hienoa nähtävää. Turistiruuhkaa ei tähän aikaan ollut, joten saimme ihan privaatin esittelykierroksen – ylellistä!
Levillä käytiin yhtenä päivänä löhöilemässä kylpylässä, ulkona pakkasessa porealtaissa. Ja todettiin, että vauhdikasta on meno. Äkäslompolon puolella sen sijaan oli jäljellä vielä hiukan vanhan ajan Lappiakin. Uudehko Ylläksen maisematie sinne oli ajamisen arvoinen! Ja Lainion jäähotellin jäävuoteet ja jääpöydät tuoleineen – taidokasta ja kaunista! Kuvat jäähotellista on lainattu täältä, joten käypä itse katsomassa!
Huoneet olivat kaikki erilaisia
Ruokasali kuin Lumikuningattarella...
Kotiin palaaminen on matkoissa mielestäni kuitenkin aina se paras osio…varsinkin, kun sain ilokseni todeta, että nuoriso oli huolehtinut taimiaarteistani oikein hyvin. Nyt onkin edessä kouliminen ja kasvivalon viritys pilvisten päivien tueksi! Kuitenkin taidan jäädä kaipaamaan niitä ihania, hoidettuja hiihtolatuja ja avaruutta, mutta jospa vielä joskus pääsen sinne uudestaan! Jonkun muun talven lumille…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Olen asunut Lapin maisemissa muutaman vuoden, joten ihan sisàllà liikahti. Laitatkos kesàkurpitsan taimia? Tulisin sitten kesàllà joskus vahtamaan niiden kukkia oliiviòljyyn.
Laitan toki kesäkurpitsaa, sitten toukokuussa. Toivottavasti kukkivat!