Kissanpäivät

Tämä tarina on omistettu pian 16-vuotiaalle kissallemme, Konoselle. Sinä kesänä ja juuri silloin, kun se meille muutti, Valentin Kononen voitti kultamitalin jossakin päin maailmaa kävelyssä (huomaat, että en ole kiinnostunut urheilusta!).  Joten siitä tuli Kononen. Hyvä hiirikissa, ystävällinen, leikkisä. Juttelee kovasti ja nyt vanhana myös tosi äänekkäästi. Koska asumme haja-asutusalueella, kissa kulkee vapaasti ulkona. Edellinen kissamme menehtyi jäätyään läheisellä tiellä auton töytäisemäksi  5-vuotiaana, mutta Konosella on henkiä varmaan enemmänkin kuin yhdeksän…Samana kesänä otimme myös koiranpennun ja totesimme, että kissoilla on perimässä koiraviha: kolme päivää tuo karvakerä sylki ja manasi kiltille hauvalle! Mutta sen jälkeen ne olivat erottamattomat. Koiralenkille halusi kissakin aina mukaan ja saimmekin olla tarkkoina, ettei se livahtanut luukustaan maantielle seuraamaan! Jo edelliselle kissalle olimme nimittäin tehneet apukeittiön ikkunaan oman kissanluukun.  Se on tuuletusikkunassa, styroxinen seinä, jonka aukkoon on kiinnitetty heiluriovi. Ikkunan voi sulkea sisäpuolelta niin halutessaan, mutta meillä se on aina raollaan ja talvikaudelle lisään tikkikankaasta tehdyn ”tuulikaapin” sisäikkunan päälle. Tuo, että apukeittiön pöytä onkin kissapäytä, johtuu siitä, että koira olisi muutoin syönyt kissanruuat. Vaikka ihanan koiramme  elämä päättyikin aikaisemmin, Konoselle on jäänyt vähän kuin perinnöksi tämä oma yksiö makuukoreineen ja ruokailupaikkoineen. Helppo sitä on siinä kammatakin ja ruuat ovat laatikostossa lähellä.

Konosen yksiö

Kissanluukku ulkoa kuvattuna Kevään saapuessa Katti Konosella alkaa ”terassikausi”. Silloin viemme sille makuupaikaksi tyynyillä ja pikkumatolla pehmustetun  puulaatikon ja viritämme seinään isomman maton suojaksi. Osaakohan se talvella kaivata paratiisiaan? Uskon vahvasti, että osaa, sillä niin liukkaasti se heti livahtaa telttaansa. Se jopa osaa valita mennäkö sään mukaan yhden vai kahden maton alle: toisinaan näkyy vain kohouma, niin hyvin se on peittänyt itsensä. Terassikausi on avattu!

Eikä tässä älykkyydessä vielä kaikki: Se on seniori-iässä alkanut jopa opiskella, nimittäin tietokoneen käyttöä. Aina, kun menen itse koneelle, se hyppää pöydälle tutkimaan, kehräämään ja tarkkailemaan. Viereisestä koulukartasta se opettelee ilmeisesti kaupunkien nimiä ja varmaan chattailisi jonkun kissaystävän kanssa, ellen sulkisi konetta pois lähtiessäni…

Nyt Konosen elonkaari on valitettavasti jo ehtoopuolella. Haikeana ajattelen, että muutaman vuoden sisällä tästä viisaasta ystävästä on luovuttava. Tämän kirjoituksen myötä se on kuitenkin tullut ”kuuluisaksi” ja sen kissanpäivistä kaikki voivat lukea. Ehkä joku saa vinkkiä oman kissansa ilostuttamiseksi – kukapa tietää! Ja onhan siinä toki jo paljon yhden sekarotuisen, harmaan maalaiskissan aikaansaannokseksi. 

.

Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s