Lapsuuskotini ja meidän talomme välillä on isotuomipihlajia. Ne olivat villiintyneet kiviraunion ympärille melkoiseksi pöheiköksi, jonka esikoinen raivasi (klik) pari vuotta sitten. 25 vuotta taaksepäin paikalla oli viljapeltoa ja pellolla iso kivi, jota ei ilmeisesti oltu saatu pois. Siihen tietenkin kerääntyi jatkossa aina vaan lisää kiviä, joita isä pellolta sinne viskeli. Kun rakensimme, ajattelin usein, että tuo alue olisi siistittävä nokkosten ja muurahaisten keskeltä lasten leikkeihin, mutta niinpähän vaan jäi.
Kun tänä keväänä lähdin lapion kanssa alueen raivaushommiin, huomasin ihmeekseni, että kivessä onkin kuoppa. Haa, lintujen juoma-allas! Se oli tietenkin täynnä sammalta ja heinää sekä puun juuria, jotka kuvaa ottaessani olin jo lapioinut pois. Innostuisikohan isäntä ideastani? Hmmm, tuollahan näkyy jo oranssi kypärä…
ja niinpä, kuumana kesäpäivänä, hänkin tuli urakkaan mukaan. Kantoja ei voinut katkoa moottorisahalla ennen kuin vähän harjattiin. Saha tylsyi ja mies uupui, mehua kului. Mutta valmista tuli!
Kun maakivi oli siistitty, levitimme ympärille – nokkosten tukahduttamiseksi – tyhjentyneitä ja tätä varten säästettyjä multasäkkejä, niiden päälle kivituhkaa ja mursketta. Uloimmalle renkaalle aseteltiin paksu kerros märkiä sanomalehtiä, hiukan multaa ja runsaasti muualta revittyä maahumalaa. Siihen ne pikkuhiljaa juurtuvat nätiksi, sinisenä kukkivaksi matoksi.
Tuolikin piti tuoda tuomimajaan terapiaistuntoja varten, sillä…
…noita vahoja, kauniita tuomipihlajan runkoja en väsy ihailemaan. Ah ja voi, upeita!
Ja sitten se piste i:n päälle. Purkutuomiolla olevasta riihestä on pikkuhiljaa pelastettu yhtä ja toista ja sitten sieltä löytyi tämä vanha hevoskärry. Kippi ja kaikki!
Se asettui kuin itsestään luontevaksi tilataiteeksi siistityn alueen laidalle. Tälläkin pellolla, tämän kiviraunion ympärillä, on hevonen ennen vetänyt tuota vanhaa kärryä. Isä on kulkenut vierellä ja kipannut lantakasoja levitystä odottamaan. Olkoon tämä kaunistus muistutuksena, meille ja kaikille ohikulkijoille, menneiden polvien työstä ja ahkeruudesta.
Ja pitihän sitten hankkia vähän kukkiakin ja etsiä ruosteinen maitotonka.
Noh, eihän tuo viimeksimainittu lantakärryyn kuuluisi, mutta ei kerrota muille, eihän?
Ja olisikohan niin, että kun Helsingissä lakitetaan Havis Amanda vappuna, niin meillä koristellaan lantakärry kukkakranssilla juhannuksena?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Oletpas sinä keksinyt ihanan terapiapaikan taas , Toivottavasti ehditte myös istahtaa nauttimaan työnne tuloksista.. Mahtavaa juhannusviikkoa epävakaisesta kelistä huolimatta teille molemmille ahertajille !
Kiitos, samoin teille! Tuo tuoli on tosiaan kivasti varjossa, kun lehvistö on korkealla. Aattelinkin, että istutaan siellä viinilasi kädessä ja morjestellaan ohikulkijoita 🙂
Voi, miten hieno tuosta paikasta tuli! Sinulla on kyllä silmää ja taitoa löytää hienoja asioita ympäristöstäsi. Moni heittäisi rojuna pois. Oikein rattoisaa Juhannuksen aikaa!
Mukavaa juhannusta sinnekin! Ja tuo kärry, toisaalta tuntui siltä, että hennooko sen ottaa taivasalle, mutta toisaalta taas, että kuka sitä sitten edes näkee – eikä ainakaan tarvitse – jos se viedään jonnekin katon alle vaikka navetan vinttiin. Olen tosi iloinen, että sain sen! Pysähdy poikkeemaan, jos ohi menette,